Leo Suuren joulusaarna (osa)
Rakkaat ystävät, meidän Vapahtajamme on syntynyt tänään: iloitkaamme siitä. Sillä surulle ei ole sijaa, kun vietämme Elämän syntymäpäivää. Se hävittää kuolevaisten pelon ja antaa lupauksen iankaikkisesta ilosta. Kukaan ei jää osattomaksi tästä onnesta. Ilon määrä on kaikille yhteinen, sillä samalla tavalla kuin Herra, synnin ja kuoleman voittaja, ei näe ketään ilman syynalaisuutta, hän on tullut myös vapauttamaan kaikki. Iloitkoon pyhä siitä, että hän saavuttaa voiton. Iloitkoon syntinen siitä, että häntä kutsutaan anteeksiantamukseen. Iloitkoon pakana siitä, että häntä kutsutaan elämään. Sillä Jumalan Poika on ajan täyttyessä. Jumalan tutkimattoman viisauden määräyksestä, ottanut ihmisluonnon, sovittaakseen sen ihmisen Luojan kanssa: niin Paholainen, kuoleman aikaansaaja, voitettaisiin sen luonnon kautta, jonka se oli voittanut. Tässä taistelussa, johon hän ryhtyi meidän puolestamme, taisteltiin osoittaen poikkeuksellista reiluutta: Kaikkivaltias ei astu kehään raivokasta vihollista vastaan omassa majesteetissaan vaan meidän alhaisuudessamme, asettuen vihollista vastaan samassa muodossa ja luonnossa, todella osallisena kuolevaisuudestamme, vaikkakin vailla mitään syntiä...
Siksi Jumalan Sana, itse Jumala, Jumalan Poika, joka "oli alussa Jumalan luona", jonka kautta "kaikki on saanut syntynsä" ja "jota ilman ei ole syntynyt mitään, mikä on" syntyi ihmiseksi pelastaakseen ihmisen ikuisesta kuolemasta. Hän tyhjensi itsensä ottaen ylleen alhaisuutemme, ilman että hänen oma majesteettinsa olisi siitä vähentynyt. Hän pysyi sellaisena kuin hän oli ja omaksui sen mitä hän ei ollut yhdistäen todellisen orjan muodon siihen muotoon, jossa hän on Isän Jumalan vertainen. Näin hän liitti molemmat luonnot yhteen sellaisessa yhtymisessä, jossa alempi ei tulisi ylemmän nielaisemaksi eikä ylempi heikkenisi uudesta kumppanistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti