Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Muistat vanhan käännöksen, jossa rakkaus on "pitkämielinen." Sitä kärsivällisyys on: kestää toista ja hänen vikojaan pitkäääään... Rakkaus ei suutu helposti eikä suunnittele kostoa. Rakkaus on lempeä, toisin sanoen sen kanssa on helppo olla tekemisissä. Se ei näytä hapanta naamaa eikä ole elämänkielteistä, niin kuin kristillisyyden sanotaan joskus olevan. Se on ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan niin sanoissa, teoissa kuin asenteissa.
Rakkaus ei kadehdi.
Mikään hyvä tässä maailmassa ei ole minulta pois. Väärät opettajat tunnistaa siitä, että heille on kaikkein tärkeintä se, että vain he saavat olla hyviä ja pyhiä. Toisten ihmisten tai ryhmien hyvyys on heidän mielestään kyseenalaista teeskentelyä.
Rakkaus ei kersku, ei pöyhkeile,
Rakkaus ei pelaa kieroa peliä, se ei esitä mitään muuta kuin mitä se on,
ei käyttäydy sopimattomasti
Sopimaton käytös on kärsimättömien ja itsepäisten ihmisten käytöstä. Joskus se voi naamioitua itsenäisyydeksi ja kaavoihin kangistumattomuudeksi, mutta pohjimmiltaan se kertoo siitä, ettei ihminen halua ottaa neuvoja vastaan keneltäkään.
ei etsi omaa etuaan
Rakkaus ei etsi omaa taloudellista etuaan, se ei etsi omaa kunniaansa, ei edes sitä että siitä pidettäisiin tai sitä rakastettaisiin. Kaikki rakkauden huomio on lähimmäisessä, siinä, mikä on hänelle parasta ja edistää hänen hyväänsä.
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
Tässä kohtaa veri punnitaan. Moni haluaa tehdä hyvää, mutta väsyy ja pettyy, kun huomaa, että hänen hyviä tarkoituksiaan käytetään hyväksi. Pelkästään inhimillinen rakkaus loppuu siihen. Mutta jumalallinen rakkaus jaksaa ja jaksaa. Vaikka turpaan tulee joka käänteessä. Tämä kohta voidaan kääntää myös "ei ajattele pahaa." Rakkaus ei ajattele pahaa kenestäkään. Se ei edes suo pahalle palstatilaa.
ei iloitse vääryydestä
Sellaiset ihmiset, jotka suorastaan iloitsisivat pahan tekemisestä, ovat melko harvinaisia. Paavalin tähtäimessä ovat pikemminkin sellaiset, jotka ovat uteliaita tietämään, mitä pahaa toiset ovat tehneet, millaisia luurankoja heillä on kaapeissaan. Luther opettaa, että usko tuntee toisen syntiä kohtaan enemmän myötätuntoa kuin omaa syntiään kohtaan, ja rukoilee toisen synnin tähden.
vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Iloitsen kun saan tietää totuuden sinusta. Hyvän ja valoisan totuuden! Päinvastoin kuin väärämieliset, joiden suurin ilo on nähdä jonkun lankeavan ja suurin tuska nähdä jonkun toisen saavan kiitosta, rakkaus iloitsee siitä, että joku onnistuu ja menestyy elämässään. Se iloitsee kun toinen voittaa vaikeutensa tai kun edes kerran aurinko paistaa risukasaan (ilman että muistuttaa että itku pitkästä ilosta jne)
Kaiken se kestää,
Rakkaus kestää kaiken keskeneräisyyden, puutteellisuuden ja typeryyden mitä ihmisissä on. Kukaan ei voi langeta niin raskaasti, ettei sitä voisi antaa anteeksi.
kaikessa uskoo
Nyt ei puhuta uskosta Jumalaan vaan uskosta ihmisiin. Koska rakkaus on vilpitöntä, se uskoo jokaisen ihmisen myös olevan vilpitön. Rakastava ei lähde siitä, että ihmiset ovat petollisia (vaikka niin olisi perusteltua ajatella). Niin rakkaus antautuu huijattavaksi, petettävä ja hyväksikäytettäväksi. Ja antautuu ilomielin, koska Jumalaa ei voi huijata: se joka pettää rakkautta, pettää vain itseään.
kaikessa toivoo
Rakkaudella ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon. Ei, vaikka maailma näyttää hukkuvan saasteisiin ja väkivaltaan. Ei, vaikka kirkossa väki vähenee ilman että pidot siitä paranisivat. Ei, vaikka näen omassa sydämessäni vain pimeyttä. Jumalalle ei ole toivottomia tapauksia!
kaiken se kärsii.
Luther sanoo: "Se kärsii kaikki vastoinkäymiset, mitkä sitä kohtaavat ja kaiken vääryyden, minkä kohteksi se joutuu. Se kestää sen, että se erehtyy uskoessaan ihmisiin ja toivoessaan heistä hyvää. Se kestää ruumiiseen, omaisuuteen ja kunniaan kohdistuvan vahingon, se tietää, ettei tällainen sitä vahingoita, koska sillä on rikas Jumala."
(muokattu Lutherin saarnasta WA 17 II, 161-174)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti