tiistai 4. joulukuuta 2018

Ilm. 22:12-17 (Adv.jälk.viikko)


Uskontunnustuksessa me kerromme uskovamme, että Jeesus on tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Näissä sanoissa, Raamatun viimeisellä sivulla, Jeesus sanoo maksavansa palkan, antavansa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Meille on opetettu, ettei taivaaseen päästä tekojen mukaan, vaan yksin armosta, Kristuksen tähden. Tässä näyttää olevan selkeä ristiriita. Mutta katsokaamme, millaisia tekoja Kristus moittii ja millaisia tekoja hän kiittää.
Ketkä jäävät Jumalan kaupungin ulkopuolelle: kaikki jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä, koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvojat. Se on kovasti ja ankarasti sanottu, mutta mikä olisi vaihtoehto? Olisiko taivas Jumalan valtakunta, jos siellä yhä edelleen murhattaisiin, valehdeltaisiin ja harjoitettaisiin irstautta? Eikö epäjumalien palvonta ole jo loogisesti mahdotonta Jumalan kaupungissa, jossa Jumala nähdään kasvoista kasvoihin? Noituus on Raamatussa Jumalan manipuloimista, yritystä käyttää jumalallista voimaa omien tarkoitusperien mukaisesti. Siihen Jumala ei suostu. Ehkä vaikeimmin avautuva sana tässä yhteydessä on ”koirat”. Kaikkien koiranystävien lohdutukseksi on sanottava, että tässä ei tarkoiteta karvaisia ystäviämme, vaan niitä ihmisiä, jotka luopuvat totuudesta, sen sanonnan mukaisesti että ”koira palaa oksennukselleen.” Taivaassa ei ole valheellista, väkivaltaista ja itsekästä elämää, koska Jumalan valtakunnan happi on rakkaus.
Ketkä sitten Ilmestyskirjan mukaan pääsevät Jumalan kaupunkiin? Nekö jotka pidättäytyvät edellä mainitusta jumalattomuudesta? Ne, jotka elävät sävyisästi, siveästi ja puhuvat aina totta? Ei siinä itse asiassa niin sanota. Kristus sanoo: autuaita ne jotka pesevät vaatteensa! Minkälaisesta pesusta on kysymys? Asiasta kerrotaan Ilmestyskirjassa aikaisemmin, luvussa 7:  ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.  Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen.  Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” Huomaamme siis, että tämä Kristuksen puhe Ilmestyskirjassa, joka kuulostaa ankaralta ja siltä että pelastuminen tapahtuu tekojen perusteella, tarkoittaa sittenkin sitä, että pelastus annetaan lahjaksi uskon kautta. Pesemisestä puhuu myös kirje Titukselle, kun siellä sanotaan: ”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” Teko, jota Kristus tässä kiittää, on se että suostuu pelastettavaksi, toisin sanoen pesee vaatteensa Karitsan veressä.
En voi muuttaa muuksi sitä, että monet Ilmestyskirjan sanat ovat silti pelottavia, enkä sitä että monet muut Raamatun kohdat ovat pelottavia ja ahdistavia. Ja vaikka ei lukisi Raamattuakaan, elämässä synti, kuolema ja pahan valta ahdistaa. Siksi on tärkeä huomata, että lähes viimeiset sanat Raamatussa kuuluvat: ”Henki ja morsian sanovat: ”Tule”. Joka tämän kuulee, sanokoon: ”Tule” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä. Siinä esitetään meille vihoviimeiset vaatimukset. Se vaatimus kuuluu näin: Joka on janoissaan, tulkoon, Joka kuulee Jumalan kutsun, sanokoon: Tule, Herra Jeesus. Tässä minä olen. Elämän vesi viittaa profeetta Jesajan sanoihin: ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!  Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.” (Jes. 55:1-2) Armo ei ole halpaa, se on ilmaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)

Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että ant...