Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
mahase' on "turvapaikka, suoja", jonka Luther kääntää "Zuversicht", kun taas linnamme, 'oz, on "voima, kerskaus, ylistys", latinaksi spes et fortitudo. Auttajamme hädän hetkellä on englanniksi "a very present help in trouble. "Vaikka vuoret uppoavat merten syvyyksiin": Luther sanoo "wenngleich die Welt unterginge und die Berge mitten ins Meer sänken."
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Tämän voi ymmärtää niin, että se on lopulta Jumala itse, joka saa kaiken horjumaan, jotta sitä vain käytettäisiin (uti) eikä siihen takerruttaisi (frui). Kaiken sen, mikä ei ole Jumala, on horjuttava.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Luther sanoo, että Jumalan kaupunki "soll lustig bleiben". Sanat "Lust" ja "lustig" ovat Lutherin ajattelussa merkittäviä. Varsinainen merkitys on "halukas" ja "innokas", mutta suomenkieleen tullut sana "lysti" ei ole mitenkään kaukana. Tarkemman eksegeesin Luther tarjoaa psalmikommentaarissaan: "Tuo virta on Jumalan sana ja kaupunki on Kristuksen kirkko. Virran haarat ovat laki ja evankeliumi eli Jumalan vasen ja oikea käsi."
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Kansojen meren kuohuminen on Lutherille "pakanat joutuvat epätoivoon." Tänä päivänä miettii, mikä on kirkkomme olemisen perusta. Kirkon yhteiskunnallinen asema ja sosiologinen merkitys on kriisissä. Historian tuntemus auttaa löytämään perspektiiviä. Kuollessaan Luther oli varma siitä, että loppu tulee niin maailmalle kuin kirkollekin, ja pian. Olisi veisannut "Jumala ompi linnamme"-virttä vain voimallisemmin, sehän perustuu tähän psalmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti