Luuk 24:36-49 (1. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)

Rauha teille, sanoi ylösnoussut Herra opetuslapsilleen ensimmäiseksi. Rauha on kristillinen tervehdys. Se ei ole pelkkä toivotus, vaan siihen sisältyy koko kristittynä oleminen.  Se on ensimmäinen asia jota Herra omilleen toivottaa. Me tarvitsemme rauhaa ennemmin kuin voimaa. Me tarvitsemme rauhaa enemmän kuin menestystä, jopa enemmän kuin siunausta. Se tarkoittaa ensiksikin sitä, että meillä on rauha Jumalan kanssa:”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” Se tarkoittaa, että Kristuksessa meillä on rauha eri ihmisryhmien kesken, niidenkin, joita uskonto voisi muuten erottaa toisistaan: ”Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. ” Paavali puhuu tässä juutalaisista ja pakanoista, mutta yhtä hyvin voitaisiin puhua uskonnollisista ja ei-uskonnollisista ihmisistä. ”Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.” (Ef. 2:14-17) Kristitty on kutsuttu rauhantekijäksi, koska Jeesus julisti Vuorisaarnassa: Autuaita ovat rauhantekijät. Kyllä, se tarkoittaa rauhaa kansojen välillä, sotien ja väkivallan lakkaamista.
Rauhalla on myös ulottuvuus, joka ei horju silloinkaan, kun ulkoisesti rauhasta ei ole jälkeäkään. Apostoli puhuu Jumalan rauhasta joka ylittää kaiken ymmärryksen ja Jeesus sanoo:"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Ylösnoussut Jeesus kertoi, mitä  Mooseksen laissa ja psalmeissa on kirjoitettu. Hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Sitä ei ole turhaan sanottu. Raamattua ei ole helppo ymmärtää. Kristus itse Pyhän Hengen kautta avaa sydämemme ymmärtämään sitä. Pyhä Henki ei museoi Raamattua. Voi olla, että alamme vasta ymmärtää mitä Jumala tarkoittaa. 

"Parannus" ja "syntien anteeksiantaminen" ovat kristillisen kielenkäytön sanoja joita on avattava. On myös merkillepantavaa että ne liittyvät tiukasti yhteen. Jos kristillisyys on pelkkää parannuksen tekemistä, siitä tulee lakihenkistä suorittamista. Minä teen parannuksen kelvatakseni Jumalalle, näyttääkseni että olen todellinen kristitty. Toisaalta, jos kristinuskossa on kysymys vain siitä, että saan synnit anteeksi, eikä minun ole aikomuskaan tehdä parannusta, en ole lainkaan ymmärtänyt mistä synnissä on kysymys enkä todella edes pyydä syntejäni anteeksi. Paavali teki selkoa Apostolien teoissa opetuksestaan. Hän on opettanut, että ”kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy.” (Apt. 26:20) Huomaa, että parannus näkyy teoissa. Se ei itsessään ole joku teko. Parannus, metanoia, tarkoittaa varsinaisesti mielenmuutosta, opetella ajattelemaan uudella tavalla. Sellaista kristittyä ei ole, jolle parannuksen tekeminen olisi taakse jäänyttä elämää.

Uskonnollinen ihminen toivoo, että Jumala antaisi hänen syntinsä anteeksi, mutta kristitty tietää, että Jumala etsii syntistä ihmistä saadakseen antaa tälle anteeksi.  Siksi Jeesus kertoi tarinan tuhlaajapojan Isästä ja kadonneesta lampaasta. Siksi hän kuoli ristillä. Siksi apostoli suorastaan kerjää ihmisiä hyväksymään Jumalan ilmaisen tarjouksen: ”Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa."

Millainen on se Jeesuksen lupaama voima, joka annetaan korkeudesta? On hengellisyyttä, jossa Pyhästä Hengestä puhutaan kuin sairaskohtauksesta, joka valtaa ihmisen ja tekee hänestä jotenkin kummallisen.  Pyhä Avilan Teresa, jolla itsellään oli tällaisia kokemuksia, neuvoi hengellisiä kokemuksia saanutta ihmistä pitämään itseään erityisen huonona, koska häntä piti erikoisilla kokemuksilla saattaa uskomaan se, minkä muut uskoivat Raamatun ja kirkon opetuksen perusteella. Ylhäältä tulevan voiman merkki ei ole kokemuksen voimakkuus. Jumala on luonut koko maailman, hän ei tarvitse temppuja osoittaakseen olevansa sen Herra. Apostoli Jaakob antaa joitakin tuntomerkkejä sille, miltä tunnistaa ylhäältä peräisin olevan – hän puhuu viisaudesta, mutta sen varmasti voi soveltaa myös voimaan: Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.
Vielä lopuksi, Herra käskee odottaa. Se ei ole kärsimätöntä odottamista, että tapahtuisi nyt jo jotain. Se on valppautta tunnistaa Herra missä tahansa. Ikinä ei voi tietää minkä nurkan takana hän luuraa.