keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Matt. 6.:25-34 (16. su helluntaista, 1.vsk ev)

Perikooppiin on joskus (ainakin Lutherin Postillassa) kuulunut myös edellinen jae 24: "Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." Mammonaksi Luther nimittää sitä omaisuutta, joka palveluttaa itseään. Mammonaa palvellessaan ihminen ei siis käytä rahaa hankkiakseen jotain hyvää, vaan kokoaa pelkästään omaisuutta omaisuuden vuoksi. Lutherin mukaan olisi vähemmän jumalatonta ryypätä rahansa kuin pitää sitä korkoa kasvamassa.

Selittäessään tätä evankeliumia Luther mainitsee, että maailma haluaa varmistaa tulevaisuuden, haluamatta "luottaa Jumalaan ja ihmisten hyvyyteen." Toisin sanoen, ihmisten hyvyyteen luottaminen - Tommy Tabermannin sanoin siihen, että "hyvät ihmiset ovat ihmisten enemmistö" - on luterilaista uskoa!
Luther erottaa myös uskon ja rakkauden puolesta huolehtimisen. Usko kohdistuu Jumalaan ja on huoletonta. Rakkaus kohdistuu  lähimmäiseen ja huolehtii hänen hyvästään.
"Kristus tahtoo varoittaa uskovaisiaan horjumasta ja aiheettomasti tulevaisuudesta murehtien perustamasta elämäänsä minkään epävarman varaan. Aina ja joka päivä tehkööt he sitä, mikä oikein on, älkööt murehtiko sitä, kuinka lopuksi käy, älkööt luovuttako jonkun odotettavissa olevan hyvän tai pahan tähden. Uskokoot he murheensa Jumalalle ja alistukoot siihen, mikä heitä kohtaa, voittaen sen kärsivällisyydellä ja uskolla. Täällä maailmassa käy epäilemättä niin, että jokaiselle tapahtuu hänen asemassaan ja kutsumuksessaan paljon sellaista, jota ei soisi tapahtuvan ja joka aiheuttaa hänelle paljon vaivaa. Kristus nimittääkin tätä jokapäiväiseksi vaivaksi tai onnettomuudeksi, että me tietäisimme sen ja olisimme siihen valmiita, emmekä antaisi minkään sellaisen itseämme pelottaa hyvää tekemästä emmekä liioin heittäytyisi maailman syliin, osallistuaksemme sen vääryyteen ja pahuuteen ja niin saattaisi sekä itseämme että muitakin turmioon ja kadotukseen." (Kirkkopostilla III, 453)

Tämä ajatus löytyy myös Koraanista (suura 67) tai islamilaisesta perinteestä Sa'din teoksesta "Ruusutarha":
"Jumala ei unohtanut sinua silloin, kun olit ajatukseton, kätketty siemenpisara: Hän antoi sinulle sielun, luonteen, järjen ja aistit, kauneutta, puhekykyä, ymmärrystä ja viisautta. Hän järjesti sinun sormiisi 10 sormea ja kiinnitti olkapäihisi kaksi käsivartta. Sinä, joka huolehdit maallisista, luuletko, että Hän nyt unohtaisi antaa sinulle elannon?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)

Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että ant...