Erämaaisistä kerrotaan, että he paastosivat ankarasti. He muistivat (tai ainakin jotkut heistä) kuitenkin Jeesuksen sanat ja paastosivat silloin kun muut eivät nähneet. Niinpä kerrotaan että eräskin vieras pettyi, kun sai munkkien keljassa nauttia notkuvan pöydän antimista. Kyseessä oli kuitenkin vieraanvaraisuuden ateria, ja paasto jatkui vieraan poistuttua.
Tästä tekstistä voi tehdä vaikka sen johtopäätöksen, että paaston aikana pahantuulisuus on pahempi synti kuin juoppous.
Jumalan oleminen salassa (en to kryfaio) liitetään siihen, että Jumala näkee salaisen paaston. Jotkut käsikirjoitukset ymmärtävät niin, että Jumala lopulta palkitsee paaston julkisesti (en to fanero). Tämä ei kuitenkaan ole alkuperäinen ajatus. Kestänkö minä sen, että minun palkintoni on yksin Jumalassa, että ihmiset eivät koskaan saa tietää kilvoitteluni vaivasta?
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ps. 78:1-8 (20 su helluntaista, psalmi)
Mitä haluamme tulevien sukupolvien muistavan? Avain psalmin 78 ymmärtämiseen ei käsittääkseni ole virsi 577:4 "Ja meidän polkuamme saa...
-
Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtu...
-
Kultainen sääntö Olen viime aikoina joutunut ajattelemaan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden suhdetta. Huomasin, että Jeesuksen sanojen jouko...
-
Kuinka Iisak Niniveläinen tyhjentää helvetin? Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, hei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti