maanantai 26. joulukuuta 2022

Tit. 2:11-14 (jouluyö, 2.lk)

 Caesarius Arleslainen (470-542) kehottaa joulusaarnassaan kristittyjä valmistamaan Vapahtajalle sijan täynnä kärsivällisyyden hyveitä, seimen josta tulee hyvän elämän kukkasten tuoksua. 

"Ottakaamme pieni Herra sydämeemme: kasvakoon hän siellä, vahvistukoon uskon kautta ja varttukoon nuorukaiseksi elämämme askelissa ja harjoittakoon meissä voimaansa, josta evankeliumissa kerrotaan."

 Vapahtaja löytää meissä sokean, jolle hän voi antaa näön ja ramman, jonka hän saa kävelemään. Hän voi herättää kuolleita, kun hän saa syntiin langenneen katumaan tekojaan. Jopa hautaan lasketun hän voi kutsua elämään, kun hän saattaa parannukseen sellaisen, joka tekee syntiä pinttyneen tottumuksen voimasta. Jos tunnemme olevamme paatuneita synnintekijöitä, ei pidä viivytellä Herran luokse tulemista, sillä hän on tullut herättämään kuolleita, jos he vain haluavat tulla.

 "Ei Herra halunnut tuottaa syntymällään kuolemaa ihmissuvulle, vaan hän tuli ihmiseksi, ettei hänen luomansa ihminen hukkuisi."

Siksi hän ei ainoastaan syntynyt, vaan myös kantoi rangaistuksemme ristillään ja laskeutui helvetin syvyyksiin asti, voittaakseen paholaisen riistämät ihmiset omikseen ja lahjoittaakseen heille ikuisen elämän. 

Kun Caesarius oli päässyt tähän asti, hän huomasi, että hän oli eksynyt kauas joulun tapahtumista. Hän kuitenkin puolustautui sanoen, että Herran syntymää ei voi julistaa ilman hänen kärsimystään, eikä hänen kärsimystään ilman hänen kunniallista syntymäänsä. 

"Kristus syntyi kärsiäkseen. Hän kärsi kuollakseen. Hän kuoli laskeutuakseen helvettiin. Hän laskeutui sinne pelastaakseen kuolleet. Vaikka hän Jumalana ei voinut kärsiä, hän yhdisti ihmisluonnon omaan jumaluuteensa ja alensi itsensä niin että (vaikka hän oli Jumala) hän syntyi ihmiseksi ja ihmisenä hän nousi jälleen Jumalan luokse kuoleman voittajana."

Niinpä Caesarius sanoo, että tie tuli vaeltajan luokse, tuomari tuli syyllisen luokse, lääkäri sairaan luokse ja elämä kuolleen luokse. Tämä on täysin ansiotonta lahjaa. Mutta mitä se merkitsee meille nyt? Sitä, että hän on puhdistanut meidät "omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää." Meistä on maksettu kallis hinta, meidän on ymmärrettävä oma arvomme! 

[Caesarius Arleslainen, saarna n:o 190]

torstai 22. joulukuuta 2022

Jes. 9:1-6 (jouluyö, VT:n teksti)

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Pimeydessä vaeltava tarkoittaa niitä, jotka kulkevat menevät, mutta eivät yhtään tiedä, minne. Kuoleman varjossa asuvat tarkoittaa niitä, joiden elämään suru on tehnyt pesän. Näille on luvattu valo, joka ei ole tästä maailmasta.

Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

Sananvalinnat antavat ymmärtää että meininki on mahtava, ei mitään kuivakkaan kirkollista "iloitkaamme"- juhlallisuutta.

Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäivä ja heidän käskijäinsä sauvan sinä murskaat.

Jumala on vapauttaja. Ies painaa minut maahan niin että painun kasaan. Valjaat voisi kääntyä "keppi" joka piiskaa eteenpäin. Ja käskijän sauva on se jota vastaan emme ole uskaltaneet nousta, jota emme pysty asettamaan kyseenalaiseksi.

niin kuin murskasit Midianin vallan.

Mihin tämä viittaa? Tuom 7 kertoo erään VT:n sotajutuista, jossa on poikkeuksellisen mielenkiintoisia piirteitä. Gideon on kohdannut Jumalan, joka kutsui häntä palvelukseensa. Gideon syytti Jumalaa: "Hän on hylännyt ja jättänyt meidät midianilaisten armoille." Jumala vastasi: "Käytä sitä voimaa joka sinussa on. Mene sinä ja pelasta Israel." "Täh?" "Minä olen sinun kanssasi." Sen jälkeen Gideon koetteli Jumalaa: hän vaati merkin, jossa enkeli poltti ruoat. Gideon rohkaistui, mutta tovin kuluttua vaati uutta merkkiä: villojen piti olla märkiä, maan kuiva ja kohta taas toisin päin. Tästä on tullut hengelliseen kielenkäyttöön sanonta villojen asettamisesta. Mutta asiaan: miten Midianin valta murskattiin? Se onkin hyvä juttu. Nyt Gideonia koeteltiin: "Sinulla on liian paljon väkeä. Sano: 'jokainen joka pelkää, kääntyköön kotiin.'" 22000 miestä lähti, 10000 jäi. Että sellaisia sankareita. "Väkeä on vieläkin liikaa", sanoi Herra. Seuraava karsinta tehtiin juomatapojen mukaan. "Erota vettä kielellään latkivat niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan." Kymmenestätuhannesta löytyi 300 sellaista, jotka latkivat vettä kuin koirat. Ja näiden kanssa piti sitten lähteä sotimaan! Tarina ei tarkkaan kerro, mitä Gideon päässä tässä kohtaa liikkui, mutta Jumala sanoo: "Jos sinua pelottaa 👀, käy kuuntelemassa mitä (vihollisen) leirissä puhutaan." Siellä leirissä oli ruvennut porukka kertomaan toisilleen pelottavia unia taistelusta. Itse taistelu käytiin seuraavasti: 300 miestä piti jumalatonta älämölöä soihtuja heilutellen. Seurauksena oli paniikki midianilaisten leirissä, jossa midianilaiset kävivät toistensa kimppuun ja pakenivat. Jokseenkin veretön taistelu VT:n historiassa. Ei sotaväellä eikä voimalla.

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi.

War is over, laulaa John Lennon joululaulussaan. Niin kuin Midianin päivinä, käyvät sotavaatteet turhiksi. Ihmiskunnan vaatteet eivät ole vain tahriintuneet vereen, vaan verbi antaa ymmärtää että niitä on pyöritelty veressä. Sotiminen on ohi, sillä

Lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan. Hänen nimensä on Ihmeellinen neuvontuoja

Kun tätä nimitystä käytetään Jumalasta Jes 28:29, viitataan siihen, miten Jumala opastaa maamiestä viljelyksessä. Tiedämme, että viljely kuten monet taidot perustuvat kokemukseen ja havainnointiin: "Herra Sebaot on antanut tämänkin taidon. Ihmeelliset ovat hänen neuvonsa, hän antaa runsaan menestyksen." Voisi kääntyä myös "Ihmeen suunnittelija"

Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan ruhtinas.

Tämä kohta ohjasi kristittyjä ymmärtämään että seimessä makaava lapsi oli enemmän kuin ihminen: "Alussa oli sana, sana oli Jumalan luona, ja sana oli Jumala." Iankaikkinen isä on latinaksi pater futuri saeculi. Jumala on tulossa. Olemme vasta alussa. "Rauhan ruhtinas" on ollut lukemattomien hallitsijoiden kunnianimi, mutta tämä lapsi, joka ei taistele pahaa vastaan väkivalloin, ansaitsee nimen todella.


lauantai 17. joulukuuta 2022

Matt. 1:18-24 (4. adv. evankeliumi)


Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,

ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -

se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.


Se mitä kirkko uskoo Mariasta, perustuu siihen, mitä kirkko uskoo Kristuksesta, ja se mitä kirkko opettaa Mariasta, valaisee puolestaan sitä, mitä kirkko uskoo Kristuksesta. Jumalan ihmiseksitulemisen juhla, joulu, kertoo, että Jumala on meidän kanssamme, keskellämme, meissä. Siksi kirkko on antanut varhaisista ajoista lähtien Marialle nimen theotokos, Jumalansynnyttäjä. Nimitystä ei ole Raamatussa, aivan samoin kuin siellä ei ole selvästi muotoiltua oppia Pyhästä Kolminaisuudestakaan. Kuitenkin, jos Kristus on "tosi Jumala ja tosi ihminen", Maria on ainutlaatuinen kaikkien ihmisten keskuudessa. Kukaan muu ei ole kantanut lihaksi tullutta Jumalaa ruumiissaan yhdeksän kuukauden ajan. On oikein veisata idän kirkon kanssa:


"Oi Jumalansynnyttäjä Neitsyt, / joka olet muiden ylistetty, / me veisaamme sinulle ylistystä, / sillä sinun Poikasi ristin kautta helvetti kukistettiin, kuolema kuoletettiin / ja me, jotka olimme kuoletetut, / nousimme ylös, tulimme elämään otollisiksi ja paratiisin muinaisesta riemusta osallisiksi."

Protestantti, joka kammoaa sitä, että pelastuksesta annetaan kunniaa kenellekään muulle kuin Jeesukselle, joutuu huomaamaan tämän veisun sanoissa, että yksin Jeesus pelastaa - mutta jos Maria ei olisi suostunut, Jeesusta ei olisi tullut. Sen tähden Maria on Jumalansynnyttäjä ja myös jokaisen kristityn hengellinen äiti.
 

Voihan olla, että Maria on jotain sellaista, jota emme täysin ymmärrä. Onko roomalaiskatolinen mariologia mennyt liian pitkälle, kun paavi julisti vuonna 1854, että "autuas Neitsyt Maria on sikiämisensä ensimmäisestä hetkestä alkaen kaikkivaltiaan Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden kautta Kristuksen Jeesuksen, ihmiskunnan Vapahtajan ansioiden tähden tullut varjelluksi kaikesta perisynnin tahrasta?” On syytä kuitenkin huomata, että tässäkin on kysymys vain Efesolaiskirjeen 1:3-4 sanojen soveltamisesta Mariaan. Katolisen kirkon katekismuksen mukaan Isä on siunannut Mariaa "kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa” enemmän kuin ketään muuta luotua persoonaa. Jumala on "valinnut hänet ennen maailman luomista, jotta hän eläisi pyhänä ja moitteettomana Jumalan edessä rakkaudessa." 

Maria on jotain ainutlaatuista, mutta kuitenkin hän on yksi meistä. Sen tähden se, mitä lausutaan Marialle, voi koskea myös meitä!

perjantai 16. joulukuuta 2022

1. Moos. 21:1-7 (4. adv, 2.vsk 1.lk)

Saara sanoi: "Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani."

Naurulla on Raamatun kielenkäytössä etupäässä pilkkanaurun vivahde (vrt. Ps. 2:4, 37:13). Verbi "nauraa" tarkoittaa hepreassa toisaalta myös "hyväillä." Mieti sitä.
Me erotamme naurussa aspektit "nauraa jollekin" ja "nauraa jonkun kanssa." Käännöksemme - niin kuin jo Vulgata (risum fecit mihi Deus, quicumque audierit conridebit mihi) - haluaa lukea tämän jälkimmäisellä tavalla. Saara itse näyttää ajattelevatn, että Jumala on nimenomaan tehdyt hänet naurunalaiseksi, vetänyt häntä höplästä, uunottanut 6-0. Ja se jos mikä on hienoa! Varmemmaksi vakuudeksi Saara vielä kuvaa tilanteen älyttömyyttä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: 'Saara imettää poikaa?' Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään."
Koko Jumalan ja Saaran suhde on kertomus naurusta. Kuullessaan synnyttävänsä pojan Saara nauroi. Kun Herra kysyi, miksi Saara nauroi (mikä kysymys!), Saara väitti pokkana: "En minä nauranut". Saara oli peloissaan. Nauru voi olla majesteettirikos. Diktaattorit ovat aina pelänneet naurua enemmän kuin mitään muuta. Jumala ei ole diktaattori. Jumala antoi Saaralle aiheen nauraa sydämensä pohjasta, hän teki suurimman laupeuden saattamalla hänet naurunalaiseksi ja antaa hänelle pojan, jonka nimi Jitzhak tarkoittaa "hän nauraa." Evankeliumi vapauttaa naurulihakset.

maanantai 12. joulukuuta 2022

Matt. 11:12 (3.adv. 2.vsk ev)

 Edessämme on monien tutkijoiden mielestä Uuden testamentin vaikeimmin tulkittava jae:

Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen [tai: hyökkääjät tempaavat sen itselleen].

sen rinnakkaiskohta on Luuk. 16:16:

Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne [tai: jokainen tunkeutuu väkisin sinne].

Ensiksi on ratkaistava, miten jae olisi käännettävä, ja sen jälkeen joutuu vielä miettimään, mitä se oikein tarkoittaa. Nykyinen käännös ymmärtää verbimuodon biazetai "tehdä väkivaltaa" positiivisella tavalla, ikään kuin lähetystyön aggressiivisena voittokulkuna. Se ei ole mahdoton tulkinta, mutta epätodennäköinen. Ilmaisu on kuitenkin passiivinen: taivasten valtakunta on väkivallan kohteena. "Hyökkääjät tempaavat taivasten valtakunnan itselleen" on kirkkoisistä alkaen ymmärretty niin, että ihmiset, jotka koko sydämestään kääntyvät, saavat taivaan itselleen. Ajatus voi olla jopa niin, että voimakkaat rukoilijat suorastaan pakottavat Jumalaa pyytämällä: tulkoon sinun valtakuntasi! Nykyajan eksegeeteistä Frederick W. Danker on ehdottanut, että "hyökkääjät" on Jeesuksen seuraajista käytetty pilkkanimi, jota Jeesus käyttäisi tässä ironisesti. Taivasten valtakuntaa vastaan hyökkäävät voivat tietysti tarkoittaa myös pimeyden henkivaltoja (tai joidenkin tulkitsijoiden mielestä fariseuksia). 

Matthew W. Bates esittää mielestäni vakuuttavasti, että nämä Jeesuksen sanat viittaavat Herodes Antipaaseen tavalla, jonka kuulijat ymmärsivät, mutta joka oli juuri sopivasti kätkettyä. Herodes oli vanginnut ja mestannut Johannes Kastajan, joten sanat "väkivaltaiset hyökkäävät taivasten valtakuntaa vastaan" sopivat Herodekseen ilman sen suurempia selittelyjä. Se, mitä Jeesus sanoo edellä Johannes Kastajasta, tarjoaa myös vihjeitä tähän suuntaan: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Mitä te odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan!" On turha viisastella sillä, että Herodes Antipas ei ollut varsinaisesti kuningas. Hän asui kuninkaanlinnassa ja Matteus kutsuu häntä kuninkaaksi (14:9). Myös Luuk 16:16 konteksti viittaa ymmärrettävällä tavalla Herodekseen. Jeesus sanoo: "Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."(Luuk 16:18) Tämä on täysin irrallinen kommentti aviorikoksesta, ellei se liity edellä olevaan mainintaan Johannes Kastajasta ja siihen, miksi Johannes mestattiin. Kuulijat tiesivät tapauksen: Herodes Antipas oli rakastunut velipuolensa vaimoon Herodiakseen, eronnut omasta vaimostaan ja ottanut Herodiaksen vaimokseen. Johannes oli nuhdellut kuningasta tästä ja menettänyt siksi henkensä. "Jokaista vaaditaan tulemaan Jumalan valtakuntaan" on turhan positiivinen ajatus, johon on vaikuttanut vertaus suurista pidoista (Luuk 14), joissa vieraita "vaaditaan" tulemaan sisälle. Pikemminkin Luuk 16:16-18 pitäisi kääntää ja täydentää näin: Johanneksesta lähtien Jumalan valtakuntaa julistetaan ja ihmiset (kuten Herodes) hyökkäävät sitä vastaan. Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin häviävät taivas ja maa (joten Johannes oli oikeassa nuhdellessaan Herodesta). Jokainen (kuten Herodes), joka hylkää vaimonsa (sen nabatealaisen prinsessan) ja nai toisen (Herodiaksen), tekee aviorikoksen, samoin se (kuten Herodes), joka nai miehensä hylkäämän naisen (eli Herodiaksen).

Batesin tulkintaa tukee myös Luukkaan tekstiyhteys. Tämän jälkeen nimittäin tulee kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Rikas mies vietti juhlaa päivästä päivään ja pukeutui purppuraan ja hienoimpaan pellavaan. Hänellä oli jopa viisi veljeä, kuten Herodeksella. Jeesuksen sanat ovat esimerkki verhotusta vallankäytön kritiikistä.

 Jos tämä on historiallisesti oikea tapa ymmärtää Jeesuksen sanat, mitä sanottavaa sillä on meille, kun Herodes ja Johannes ovat olleet kuolleina jo kauan, mutta uskomme, että Jeesus elää? Uskon, että sanoille voi antaa muitakin merkityksiä. Väkivalta taivasten valtakuntaa vastaan voi tarkoittaa vaikka uskonnollista ahdasmielisyyttä tai hengellistä väkivaltaa, joista ei esimerkkejä puutu. Ajattelen, että Jeesus muistuttaa siitä, että siellä missä Jumalan henki tekee työtään, on aina läsnä myös ihmisten pikkusieluisuus, joka kaappaa taivasten valtakunnan itselleen, pienen ryhmän yksityisomaisuudeksi. Eikä se epätodennäköinen käännösvaihtoehto, että Jumalan valtakunta etenee vastustamattomasti, murtautuu esiin kaikesta huolimatta, ole viehätystä vailla.



1. Tim. 6:13-16 (Kynttilänpäivä, 2. vsk 2. lk)

Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja iku...